Mina tankar om trädgård.
Jag har läst helt förtjust härliga trädgårds bloggar, har inspirerats av trädgårds tidningar och nu bestämde jag att dela av mitt intresse och nöje för trädgården i form av foton med andra likasinnade. Det är inte stort, inte maffigt, vårt lilla trädgård. Bara några sommar gammal. En trädgård för barn att leka i, blomrabatter att experimentera med. Bärbuskar för barnen att ha lite mellanmål mellan lekarna.
Men trädgården behöver inte vara stor för ge enormt mycket glädje!
Att lyckas att få frön att gro, bli stadiga plantor -och slutligen blomma. Vilken lycka!
Rabatterna behöver inte lyckas perfekt första året, dom korta blommorna lite för bak och några som jag sådde, blev jätte långa ... nästa år vet man bättre. Men hur kul det är!
Och vet ni någon annan fritids sysselsättning som ger så mycket men kräver så lite pengar (fast det är klart, visst skulle man kunna slösa på alla vackra blommor och buskar hur mycket som helst..?)?
Delad glädje är mer än dubbel glädje. Jag har fått massor med buskar och perenner från min svärmor. I min tur har jag redan hunnit få blommor och buskar att ge vidare till vänner.
Trädgården håller på att växa upp så småningom. Det är ingen brådska. Jag är så lycklig att jag upptäckt hur roande, avkopplande och lugnande det är att arbeta i trädgården. Både efter en hetsig dag på jobbet eller nu under mammaledigheten, hur skönt att få vara helt ensam i trädgården och pyssla, njuta, glömma bort allt annat...
Ajatuksia puutarhasta.
Seurattuani ja innostuttuani kaikista ihanista puutarha blogeista (kuvista erityisesti!!) päätin myös itse jakaa kuvia ja ajatuksia pienestä puutarhan alustani. Puutarhamme ei ole suuri, vasta muutaman kesän vanha, lapsiperheen piha. Toisaalta koolla ei ole väliä, pienessäkin pihassa voi touhuta kaikenlaista ja nauttia kun lasten kanssa itse kylveteyt siemenet kasvavat taimiksi ja osa selviää jopa kesään ja kukkapenkkiin asti kukkimaan!
Puutarha harrastus antaa niin paljon iloa ettei sitä kannate pilata sillä ettei kaikki ehkä onnistunut eka kesänä (tomaatit eivät ikinä kypsyneet valmiiksi kasvihuoneessa.. sitä voi sitten pohtia talven, mikä meni vikaan?) siemenistä kylvetyt kesäkukat olivat osa niin matalia että jäivät piiloon, osa keikkui kukkapenkin laidalla aivan liian korkeana ollakseen kuten oikeissa kukkapenkeissä pitää olla. Puutarhan ei tarvitse olla esittelypuutarha, vaan ikioma ja omaksi iloksi ja nautinnoksi ilman onnistumisen standardeja. Ja silti, kun ei välitä että kaikki on vähän kesken, puutarhassa on myös hauska kiertää ystävien kanssa, ihmettelemässä eri projekteja, suunnitelmia, uusia kukkia ja pensaita...
Harva harrastus on niin huokea kuin puutarha harrastus (joskin rehellisyyden nimissä mainittakoon että eräät reissut puutarhoille ja taimistolle eivät ole olleet niin huokeat ja pikkuvanha 6v on kävellyt perässä kovaan ääneen muistuttamassa "Isi on sanonut ettei enää yhtään euroa saa laittaa noihin kukkiin!!!"...), mutta siis pääasiassahan kukkia ja yrttejä ja tomaatin taimia voi kasvattaa siemenestä ja kun kesä on parhaimmillaan niin kukkia voi kaivaa ylös penkistä ja palotella ja istuttaa uusiin penkkeihin sekä jakaa ystäville. Suuri kiitos puutarhastamme kuulukin anopilleni joka on peräkärryittäin tuonut pensaita ja kukkia meidän pihaan.
Elämän kiireissä ja touhukkaissa vuosissa olen onnellinen löytäessäni harrastuksen jossa mieli ja sielu lepää. Tarmokkaan ja ylipitkän työpäivän jälkeen on ihana touhuta pihalla, kuunnella hiljenevää kotikatua, lintuja, kastella kukkia. Nyt mammalomalaisenakin on juhlaa saada omaa aikaa ja olla puutarhassa aivan y k s i n, unohtua kukkien istuttamiseen, kitkemiseen, kaivaa uutta kukkapenkkiä, suunnitella kaikenlaista...
