Rhodopensaat ovat ihastuttavia. Tahtoisin metsäpuutarhan jonka siimeksessä kasvaa kauniita Alppiruusuja. V-vyöhykkeellä ei lienee vielä aivan valtavaa kokemusta näiden kasvattamisesta (olenko väärässä? Oulun Puutarha Yhdistykseltä ei ainakaan osattu neuvoa keneltä saada hyvä kasvatus-ohjeita) mutta hyviä vinkkejä otetaan vastaan kautta maan.
Istutin makuuhuoneen ikkunan alle pienen metsäpuutarhan, varjoisan pihan puutarhan joka on läpi vuoden vihreä. Ihana on herätä aamulla ja katsahtaa ikkunasta ja nähdä aina vihreät alppiruusut.
Rhododendron är mina favoriter. Det finns ännu inte så mycket information om hur man skall odla dessa här i zon V. Vissa arter trivs bättre, andra är inte lika tåliga. Om du har bra odlar tips, dela gärna med dina erfarenheter...
Den här Rhododendron har jag planterat på baksidan av huset, utanför sovrums fönstret. Så härligt det är att vakna och titta ut och se de alltid gröna rhodon utanför.
Tässä Marketan Puiston Rhodopuutarhaa... Rhodoträdgård från Margretebergsparken.
Rhododendronit ovat joko ainavihantia tai kesävihantia.
Useimmiten pienilehtiset ja lehtensä varistavat lajit ovat
helppohoitoisempia ja viihtyvät aurinkoisemmassa paikassa
kuin ainavihannat suurilehtiset lajit. Usein näkee
huonovointisia rhodoja istutettuna tavalliseen puutarhamaahan, jossa ne
kyllä elävät, mutta eivät kukoista,
niin kuin pitäisi. Ne eivät tarvitse mitään ihmelannoitteita
vaan yksinkertaisesti siirron sopivampaan maahan. Erittäin hieno
juuristo ei kertakaikkiaan jaksa
kasvaa tavalliseen puutarhamaahan, joten maa täytyy tehdä
niille sopivaksi. Rhodojen kiinteä juuripaakku tekee kasvien siirron
lähes tulkoon yhtä helpoksi kuin
puutarhahuonekalujen uudelleenjärjestelyn. Kasveja voi
siirtää siitä lähtien, kun routa on hävinnyt maasta, ja istutuspuuhia
voi jatkaa aina syyskuulle
saakka, lehtensä varistavia voi istuttaa koko syksyn
(rauhoita kukinta-aika).
Etelä-Suomen ilmasto sopii kohtuullisen hyvin rhodojen
viljelyyn (sademäärät saisivat olla suurempia kevätkesällä...) ja useat
kymmenet lajit ja
hybridit menestyvät ykkös- ja kakkosvyöhykkeellä, jotkut
jopa kolmos- ja nelosvyöhykkeilläkin. Jos mittapuuksi otetaan 40-luvun
ja 80-luvun puolivälin
ankarat talvet, ei yksikään rhodolaji tai hybridi ole 100
%:sen kestävä, mutta yllättävän laaja lajivalikoima selviää hienosti
normaalitalvistamme. Varmasti tässä maassa on useampi rhodo
tapettu vääränlaisilla viljelymenetelmillä kuin huonon talvenkestävyyden
vuoksi!
Jotta viljely onnistuu on muutamia perusasioita muistettava:
-
MAAN ON OLTAVA ILMAVAA JA HAPANTA, pH alle 5,0.
-
TUULENSUOJAINEN PAIKKA
-
EI SEISOVAA VETTä JUURISTOSSA
Tuuleltasuojainen kasvupaikka:
Tämä siitä syystä, että haihdunta lehdistön kautta vähenisi tuulisella säällä. Rhodoilla on suojamekanismi haihdunnan
vähentämiseksi: ne roikuttavat ja rullaavat lehtensä tuulisella ja kylmällä säällä estääkseen lehtien kuivumisen.
Alkukevät on rhodoille ongelmallista aikaa auringon alkaessa lämmittää
maan ollessa vielä jäässä. Haihdunta lehtien kautta lisääntyy,
mutta kasvi ei saa jäätyneestä maasta korvausta. Sen
seurauksena kasvi saattaa kuivua, ja usein kuvitellaan, että se on
kuollut kylmyyteen, vaikka tästä ei
ole ollenkaan kysymys. Siksi varsinkin isolehtiset
ainavihannat rhodot on istutettava puolivarjoiseen, tuulensuojaiseen
paikkaan. Pienilehtisillä ja lehtensä varistavilla
lajeilla tämä ilmiö ei ole niin yleinen kuin em. lajeilla ja
ne voi istuttaa avoimemmalle paikalle. Rhododendron kasvaa parhaiten,
kun maan lämpötila on n. 15
°C.
Yleisesti oletetaan rhodojen vaativan ehdottomasti varjoisan
istutuspaikan esim. talon pohjoispuolella. Tämä ei pidä paikkaansa,
vaan osoittaa vain
määrättyjen hybridien hyvää sopeutumiskykyä tulla toimeen
täysin varjoisassa paikassa. Kukinta on runsaampaa ja tuleentuminen
syksyllä varmempaa,
kun rhodot istutetaan paikkaan, jossa ne saavat kesällä
nauttia välillä täydestäkin auringosta puiden siimeksessä.
Karolinan kokemus: Olen saanut ohjeeksi suojata alppiruusut kevättalvella (siitä lähtien kun aurinko lämmittää pihalla ollessa kasvoja) juuttikankaalla. Hengissä ovat säilyneet, kukinnan kanssa sitten vähän niin ja näin. V-vyöhykkeen puutarhurit suosittelevat Rhodoja aurinkoiseen paikkaan.
Istutusohjeet:
Tärkeintä istutuksessa on, että juuristo saa alusta lähtien
kunnon kontaktin ympäröivään maaperään. Raavi tai huuhtelee irtonainen
maa
juuriston ympäriltä niin, että uloimmat juuret paljastuvat.
Ruukkuviljellyillä kasveilla juuret ovat tilanpuutteessa ehkä alkaneet
kiertää
kehää, eivätkä ymmärrä lähteä kasvamaan ympäröivään maahan.
Siksi juuria voi olla syytä hieman auttaa
pöyhimällä pintakerrosta. Liian syvään istuttaminen on syynä
moneen epäonnistumiseen (eikä pelkästään rhodoilla). Laita taimi
ruukkuineen joksikin aikaa vesiämpäriin. Kun juuristo on
kunnolla kastunut, istuta se kuoppaansa niin, että n. 1 cm juuripaakusta
jää näkyviin maan pinnan
yläpuolelle. Tämän jälkeen voit täyttää montun ja tiivistää
maan kevyesti käsin. ÄLÄ POLJE. Polkemalla hajotat
todennäköisesti juuripaakun: tämä sääntö pätee kaikkiin
ruukkuviljeltyihin kasveihin. Kastele, ja peitä sen jälkeen juuripaakun
näkyvä osa kuorikkeella, neulasilla tai metsämaalla.
Jatkossa kastele kerran viikossa 10-15 l/kasvi, ellei sada.
Suurikasvuiset rhodot vaativat 45-50 cm syvän ja 100 cm
halkaisijaltaan olevan istutusalueen, pienikasvuiset pienemmän.
Pintajuuristen puiden läheisyyteen istutettaessa
(esim. kuusi) on istutusalue suojattava juuristokilpailulta
juurimatolla tms. Jos käytät muovia muista huolehtia salaojituksesta.
Istutus seinustalle, johon lumet tippuvat
katolta, ei tietystikään ole mahdollista. Istutusväli
riippuu täysin lajista, yleisesti voisi sanoa, että suurikasvuisille
istutusväli on 150-200 cm ja
pienille 60-100 cm. Taimet voi myös aluksi istuttaa
lähekkäin, jotta istutus näyttäisi hyvältä. Myöhemmin voi olla
tarpeellista harventaa
istutusta. Se ei ole rhodoilla ongelmallista, jopa vanhoja
pensaita on helppo siirtää kompaktin juuristonsa ansiosta.
Hoito:
Englanninkielinen ilmaisu Mulching (kattaminen - kate) tarkoittaa maan
peittämistä kasvien alta kerroksella lehtiä, kaarnaa, neulasia,
saniaisenlehtiä jne.
Nämä voidaan sekoittaa turpeeseen, mutta pelkkää turvetta ei
voi suositella. Peittämisellä on monta tehtävää: se auttaa
rikkaruohojen
torjunnassa, pitää maan lämpötilan ja kosteuden tasaisena,
lannoittaa ja estää roudan pääsyn kovin syvälle. Rhodot eivät juuri
kaipaa
lannoitusta katteen lisäksi.
Poista kuihtuneet kukat kukinnan jälkeen. Näin joudutat
uusien versojen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa, kun
kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen.
Monesti kysytään, miksi rhodonlehdet kellastuvat ja putoavat
syyskuussa. Ilmiö on täysin normaali, lehdet elävät muutaman vuoden ja
vanhimmat lehdet putoavat
aikanaan. Ilmiö on terveessä, tiheäkasvuisessa pensaassa
melko näkymätön, mutta huonovointisessa, harvassa pensaassa se tulee
korostetusti esiin. Jos taas
rhodoja täytyy leikata huonon kasvutavan tai lumivaurioiden
vuoksi, tulisi se tehdä keväällä ennen kasvuunlähtöä.
Yleensä syksyllä sataa riittävästi, mutta jos syksy on ollut
kuiva, voi rhodoja kastella ennen maan routaantumista. Maan
peittämisestä syksyllä on
sekä etua että haittaa, se estää maan routaantumisen syvältä
ja rodon vedensaanti talvella paranee, mutta toisaalta se estää maan
sulamista
keväällä. Jotta maa sulaisi nopeasti, olisi talvisuojaukset
juuristolta poistettava mahdollisimman aikaisin, mieluiten jo
maaliskuussa. Jätä kuitenkin vielä
tässä vaiheessa lehdistön suojaukset paikalleen, jos niitä
on rakenneltu (lautakehikot, havut, pakkaspeitteet ym). Rodot
tarvitsevat varjostusta eniten
kevättalvella, kun pitkän pimeän kauden jälkeen aurinko
alkaa paahtaa ja vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat suuria. Tällöin
kannattaa suojata
lehdistöä tilapäisillä varjostimilla pahimman ajan yli,
helmikuulta roudan sulamiseen. Varjostukseen sopivat erinomaisesti esim.
kuusen oksat, ne eivät pistä
silmään niin pahasti kuin epäesteettiset lautalaatikot.
Juuriston talvisuojausmateriaalina parhaita ovat tammenlehdet ja
männynneulaskarike.
Nämä viimeiset, kauniin värikkäät rhodojen kukinnat löytyvät Kauppilan puutarhasta... Ihanuuksia joista voi vain haaveille. Kovinkaan monelle Alppiruusulle ei luvata talvensietokykyä I-II vyöhykettä kauemmas.
Dessa vackra rhododenron funnes på Kauppilas Trädgård, tyvärr, de flesta är inte härdiga längre än zon I-II.