Tutkin ja kartoitan mitä "kotipuita" istuttaisimme pihallemme? Koristeomanpuut, pilvikirsikka, päärynäpuu, omenapuita ja syreeneitä on suunnitelmissa. Näiden lisäksi talon etupihalle (joka on pohjois-suunnassa ja näin ollen varjon puoli) on suunniteltu yksi suuri puu ja itä-reunalle/puolivarjoon tahtoisin myös muutaman suuren lehtipuun havujen lisäksi. Tontti rajautuu mänty-kuusi metsään etelässä.
Kuulisin mielellään hyviä istutus vinkkejä V-vyöhykkeelle? Mikä puu olisi parasta valita tuonne varjonpihalle?
Suomalainen Taimi sivuilta löytyy todella mukavasti ja nopeasti tietoa. Puutarhapäiväkirjamaisesti olen ne tänne nyt copy pastannut itselleni muistiin.
Purppuratuomi – Prunus padus ’Colorata’ (blodhägg)
Purppuratuomi muistuttaa muutoin valkokukkaista tuomea, mutta sen kukat ovat vaaleanpunaiset.Korkeus: 5–8 metriä.
Kasvutapa: Tuomi kasvaa hyvin nopeasti ensimmäiset 20–25 vuotta ja elää keskimäärin 60 vuotta. Latvus on usein epäsäännöllinen ja vanhan puun oksisto riippuu hieman.
Lehdistö: Alkukesällä aurinkoisella paikalla punaruskea, mutta vihertyy hieman loppukesää kohti mentäessä. Syysväri tummanpunainen.
Kukinta: Vaaleanpunaiset, tuoksuvat kukkatertut toukokuun lopussa.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore–märkä, keskiravinteinen. Purppuratuomi sietää hyvin seisovaa vettä ja varjoa sekä kohtalaisesti tuulta.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 5 metriä.
Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Puu uusiutuu nopeasti leikkauksen jälkeen ja kasvattaa paljon juurivesoja.
Metsälehmus, niinipuu – Tilia cordata (skogslind)
Metsälehmus on levinnyt pohjoisimmaksi Suomen luonnonvaraisista jaloista lehtipuista. Isoja, pitkäikäisiä lehmuksia suositaan katupuina, sillä ne sietävät hyvin maantäyttöä, ilmansaasteita ja tuulta. Ne sitovat tehokkaasti pölyä ja suojaavat melulta; latvus varjostaa kohtalaisen voimakkaasti. Juuristo on vahva, pinnanläheinen ja tiheä.
Korkeus: 15–20 metriä.
Kasvutapa: Tavallisesti runko muhkuraton ja melko suora. Oksat voivat riippua maahan saakka, mutta myös pystyoksaisia lajikkeita. Vanhat puut vesovat runsaasti.
Lehdistö: Herttamainen, syysväri keltainen. Mesikastetta erittyy vähemmän kuin puistolehmuksella.
Kukinta: Myöhään heinä–elokuussa.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Metsälehmus on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii ravinteikasta maata.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Lehmukset sietävät erinomaisesti leikkausta ja kolhuja paksun kuoren ansiosta.
Kasvutapa: Tavallisesti runko muhkuraton ja melko suora. Oksat voivat riippua maahan saakka, mutta myös pystyoksaisia lajikkeita. Vanhat puut vesovat runsaasti.
Lehdistö: Herttamainen, syysväri keltainen. Mesikastetta erittyy vähemmän kuin puistolehmuksella.
Kukinta: Myöhään heinä–elokuussa.
Kasvupaikka: Aurinko–varjo, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Metsälehmus on melko vaatimaton kasvualustan suhteen, mutta se suosii ravinteikasta maata.
Vyöhykkeet: I–V.
Taimiväli: 5–7 metriä.
Leikkaus: Lehmukset sietävät erinomaisesti leikkausta ja kolhuja paksun kuoren ansiosta.
Pilvikirsikka – Prunus pensylvanica (amerikanskt häggkörsbär)
Ympäri vuoden koristeellinen pilvikirsikka mahtuu pieneenkin pihaan kapean latvuksen ansiosta. Laji menestyy Etelä-Lapissa saakka. Runsaan keväisen kukinnan lisäksi puulla on upea ruskaväri ja koristeellinen punaruskea runko.
Korkeus: 5–10 metriä.
Kasvutapa: Kapea latvus ja hennot oksat. Erittäin nopeakasvuinen pioneeripuu, joka elää keskimäärin 60-vuotiaaksi Suomen kaupunkipuistoissa. Haarat ovat pystyt–siirottavat ja ohuet tummat oksat nuokkuvat kärjistään. Bertta-lajikkeella on erityisen vahvasti riippuvat oksat. Juurivesoja kasvaa jonkin verran.
Lehdistö: Heleänvihreästä lehdistöstä tulee varhain syksyllä upean punainen tai keltainen
Kukinta: Runsaslukuiset valkoiset pikkukukat avautuvat pian lehtien puhjettua toukokuun lopulla.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 4–5 metriä.
Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Vain kuolleita ja vioittuneita oksia poistetaan.
Kasvutapa: Kapea latvus ja hennot oksat. Erittäin nopeakasvuinen pioneeripuu, joka elää keskimäärin 60-vuotiaaksi Suomen kaupunkipuistoissa. Haarat ovat pystyt–siirottavat ja ohuet tummat oksat nuokkuvat kärjistään. Bertta-lajikkeella on erityisen vahvasti riippuvat oksat. Juurivesoja kasvaa jonkin verran.
Lehdistö: Heleänvihreästä lehdistöstä tulee varhain syksyllä upean punainen tai keltainen
Kukinta: Runsaslukuiset valkoiset pikkukukat avautuvat pian lehtien puhjettua toukokuun lopulla.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo, tuore, keskiravinteinen.
Vyöhykkeet: I–VI.
Taimiväli: 4–5 metriä.
Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve. Vain kuolleita ja vioittuneita oksia poistetaan.
Kuva: Allt om trädgård
Saarnivaahtera – Acer negundo (asklönn)
Tämä keskikokoinen ja nopeakasvuinen pioneeripuu sopii paikoille, joihin halutaan pian vihreyttä tai suojapuusto hitaammin kasvaville puille. Suomessa saarnivaahteran keskimääräinen elinikä on 50 vuotta.
Korkeus: 6–10 metriä.
Kasvutapa: Harva ja leveä latva; vanhan puun oksat riippuvat hieman. Runko on usein lenko ja muhkurainen. Juuristo ulottuu kauas rungosta ja kasvaa syvälle maahan.
Lehdistö: Päätöparinen lehdistö muistuttaa saarnea. Lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja kellastuvat melko aikaisin syksyllä.
Kukinta: Pitkät riippuvat emikukinnot alkukesällä.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo. Kasvualusta mieluiten tuore–kostea, keski–runsasravinteinen. Saarnivaahtera sietää kaupunki-ilmastoa sekä korkeaa pohjavettä ja kuivuuttakin.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Taimiväli: 4–5 metriä puuryhmissä, 5–7 metriä yksittäispuilla.
Leikkaus: Vaahterat leikataan heinä–elokuussa, sillä mahlavuoto on runsasta keväällä. Vain vioittuneet, kuolleet, liian tiheässä ja jyrkässä kulmassa kasvavat versot poistetaan.
Kasvutapa: Harva ja leveä latva; vanhan puun oksat riippuvat hieman. Runko on usein lenko ja muhkurainen. Juuristo ulottuu kauas rungosta ja kasvaa syvälle maahan.
Lehdistö: Päätöparinen lehdistö muistuttaa saarnea. Lehdet puhkeavat myöhään keväällä ja kellastuvat melko aikaisin syksyllä.
Kukinta: Pitkät riippuvat emikukinnot alkukesällä.
Kasvupaikka: Aurinko–puolivarjo. Kasvualusta mieluiten tuore–kostea, keski–runsasravinteinen. Saarnivaahtera sietää kaupunki-ilmastoa sekä korkeaa pohjavettä ja kuivuuttakin.
Vyöhykkeet: I–IV(V).
Taimiväli: 4–5 metriä puuryhmissä, 5–7 metriä yksittäispuilla.
Leikkaus: Vaahterat leikataan heinä–elokuussa, sillä mahlavuoto on runsasta keväällä. Vain vioittuneet, kuolleet, liian tiheässä ja jyrkässä kulmassa kasvavat versot poistetaan.
Onpas vaikea löytää hyviä kuvia näistä puista... Etsin sekä suomen että ruotsin kielellä googlesta.
