Puutarhablogi on todellakin ollut tänä vuonna talviunilla. Puutarha uinuu onneksi lumen alla ja omenapuut on suojattu (toistaiseksi ainakin hyvin!) jäniksiltä. Rakennusvuosi ja uudet työhaasteet ovat vieneet ajatukset ja energiat niin että olen vain tyytyväisenä katsellut lumista maisemaa, siellä odottakoon ihana puutarha. Monen intohimoisen puutarhavuoden jälkeen on hiukan väsynyt ja seesteinen olo puutarhaa ajatellessa. Minulla on vielä vuosia vuosia aikaa sitä rakentaa, istuttaa, suunnitella. Tai niin toivon. Muistutus elämänlangan ohuudesta tuli viikko sitten, kun liukkailla keleillä liuin autolla rekan edestä, vain muutamalla pelastavalla sekunnilla ohi.
Kauhunhetki on nyt hiljalleen muuttumassa kiitollisuudeksi.
En ole vielä aloittanut mitään siemenkylvöjä. Ehkä tänä keväänä en edes esikasvata mitään. Autotalli ja sen alla oleva viherhuone ovat vielä kylmillään, ilman sähköjä ja keskeneräisiä. Kerätään voimia niin että jossain vaiheessa kevättä aloitetaan taas rakentaminen. Olin toivonut että saisin viherhuoneen käyttöön ja järjestäisin massiiviset perennakylvökset sinne. Mutta ehkä se siirtyy ensi vuoden kevääseen...?
Tänä vuonna minulla on haaveissa käydä Virossa puutarhaostoksilla. Ehkä pääsen käymään jossain puutarhamessuilla. Ja olen ilmottautunut hedelmäpuiden varttamiskurssille...
Aloin kirjoittamaan blogijuttua "Vinkkivihko uusista kasveista" joita halajan puutarhaani, mutta se on vielä kesken. Ehkäpä innostun joku pakkaspäivä tekemään sen.
Siemenkuvastoja olen toki selaillut... lähinnä ihastellut kuvia. Vaikka eihän sitä tiedä jos puutarha-mania vielä iskee kun päivät pitenee?
Trädgården slumrar under snön. Liksom min trädgårdsblogg. Aldrig förut har den varit i likadan vintervila. Helt tyst. Efter året med byggande, och med nya arbetsuppgifter har jag inte haft alls ork med att skriva trädgårdsblogg. När jag tittar ut, ser jag trädgården under snön och känner mig lugn. Sov du bara, just nu orkar jag inte planera, plantera eller vara trädgårds entusiast.
Jag har inte heller börjat med några sådder. Det får vänta. Eller så kanske det inte blir någonting i år. Orangeriet som har byggts ut (i bilden vänster, under garaget) är halfärdigt och utan värme och el. Jag hade hoppats att ha massiva perenn sådder där, men vi har ännu inte fått energi att fortsätta med byggandet.Det kanske blir nästa vår...?
I år hoppas jag att göra en trädgårdsresa till Estland. Och kanske besöka någon trädgårdsmässa. Möjligen i Stockholm. Och delta i en kurs om fruktträds ympning.
Vinterhälsningar till Alla Trädgårdsvänner, hoppas ni har det bra!
Talviterveiset Rakkaille Puutarhaystäville, voikaa hyvin!
Hui! Onneksi selvisit säikähdyksellä. Elämä on tosiaan pienestä kiinni ♥
VastaaPoistaNiin se näyttää olevan, sekuntipeliä... Pysäyttävä kokemus.
PoistaNiin, onneksi oli suojelusenkelisi hereillä ja mitään pahaa ei tapahtunut.
VastaaPoistaVarmasti tulee uusia keväitä ja ehkä ensi keväänä pääset viherhuoneessa puuhastelemaan.
Silloin varmaan odotuksesi ja unelmasi palkitaan.
Jollei talvea olisi - ja sen myötä "pakollista" rauhoittumista ja puutarha unohtamista ei puutarha ehkä tuntuisi niin ihanalta aina keväälllä kun kaikki alkaa vihertämään?
PoistaJos siltä tuntuu, pitää tosissaan osata ottaa rennosti ensi kevät ja kesä. Kun puut on istuttettu niin se on pääasia, ne siellä jos kasvavat ja muut ehtii myöhemminkin.. =)
Mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa. Onneksi sinulla oli onni matkassa, mutta varmasti vieläkin asiaa muistellessa jalat tärisee.
VastaaPoistaUuden kodin rakentaminen vie voimia ja väsymys tulee usein vasta sitten, kun kaikki alkaa jo olla valmista. Ei se puutarha sieltä mihinkään karkaa. Ideat muhivat ja ehdot kyllä. Mukavaa viikonloppua ja valoisaa kevättä sinulle!
Kiitos Between ihanista sanoistasi. Näin varmastikin on. IHanaa, valoisaa kevättä myös sinulle!
PoistaIhana tosiaan kuulla sun kuulumisia! <3
VastaaPoistaOlen tosin satunnaisesti vieraillut tuolla Koti-blogin puolella. Ja bongasin sun hienon jutun tuolta Kotiblogit-lehdestäkin. Mahtavaa!
Ole itsellesi armollinen, tuo puutarhan tekeminen vaatii aikaa. Me olemme rakentaneet 2 taloa ja kumpaankin muuttaneet aikanaan kevään korvalla. Kummassakaan pihassa emme tehneet yhtään mitään ensimmäisen kesän aikana. Seuraavana kesänä oli sitten voimia ja rahaakin hieman aloitella ja sitä seuraavana taas jatkoimme...
Ja olen huomannut, että ideat myös jalostuvat ajan kanssa. Parempi, ettei hötkyile.
Ja teillähän on tapahtunut siellä jo vaikka mitä! Tämä kevät on varmasti ihanaa aikaa, katsoa miten kaikki jo tehty lähtee kasvamaan. :)
Ihanaa kevään odotusta teidän koko perheelle! <3
Unohdin vielä sanoa, että onneksi selvisit säikähdyksellä! <3
PoistaTänä talvena on ollut kyllä extra liukasta ja muokin on oikeastaan ensimmäistä kertaa pelottanut ajaa autoa välillä.
Kiitos sanoistasi Riina. Itsekin tiedän että ei läheskään kaikki aloita puutarhan laittoa eka kesänä, minä sentään olin onnekas ja sain tuon potagerin/mullat jo raksan aikana kun oikein jaksoin kinuta. Siitäkin oli ihan hirveästi iloa viime kesänä kun saatiin salaattia ja porkkanoita.
PoistaPitää mennä ensi kesä innostuksen ja voimien mukaan. Ehkä ne perennakylvökset ovat vasta sitten joskus...
Välillä tämän maallisen taivalluksen jatkuminen saattaa olla niin pienestä kiinni. Onneksi selvisit säikähdyksellä. Rakentaminen voi olla todella voimia kysyvää, joten ei ihme vaikka otatkin puutarhajutut nyt rauhallisemmin.
VastaaPoistaMukavaa kevään jatkoa sinulle.
Kiitos Kruunuvuokko. Niin on. Kun sen itse tajuaa, on pysäyttävä kokemus. Yli vuoden raksaprojekti vaatii todella voimaa, nyt onkin syytä vähän lepäillä ja ottaa rauhallisemmin... toisaalta raksan aikaan mulla oli helppo kolmipäivänen työviikko, nyt haastavat työtkin vievät veronsa.
PoistaVoi hurja, onneksi kaikki kävi hyvin. Nyt onkin ollut niin hirvittävän liukasta. Nauti viikonlopusta!
VastaaPoistaKiitos Anneli. Nyt onkin ollut hiljaisempi viikko ja viikonloppu kun lapset sairasti ja olin pois töistä.
PoistaElämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa... Onneksi selvisit säikähdyksellä, vaikka varmasti sekin oli jo kauheaa. Anna itsellesi aikaa, ehkä puutarhaherätys tapahtuu meidän blogiystävien avulla. Ja niin totta, puutarha ei ole koskaan valmis, sitä on elämä aikaa rakentaa, rakkaudella <3
VastaaPoistaTotta Ruusunmekko, yleensä inspiraatio iskee kun bongaa muiden blogeista ihania puutarhajuttuja :)
PoistaHuh, onneksi selvisit säikähdyksellä!
VastaaPoistaJos et ehdi tänä keväänä esikasvattaa, varmasti sitten jo seuraavana keväänä.
Hui kauheaa mitä olisi voinut tapahtua!
VastaaPoistaVälillä on hyvä pitää taukoa niistäkin asioista joista tykkää. Puutarhalla ei ole kiire, luovia taukoja tarvitaan.